Jännitystä oli ilmassa kuoron kokoontuessa 11.10.2007 Joensuun lentokentälle klo. 7.30 lennolle Helsinkiin, josta sitten jatkettiin Budapestiin. Matkaa oli suunniteltu ja valmisteltu melkein koko vuosi. Matkalle oli lähdössä lähes kaikki kuorolaiset, jotkut puolisoineen. Joillekin kysymyksessä oli ensimmäinen Unkarin-matka, ja he olivatkin niitä, jotka ehkä jännittivät enemmän. Suurin osa kuorolaisista oli jo käynyt Budapestissa edellisillä konserttimatkoilla ja heille kaikki oli jo ennen koettua ja tuttua.

Matka Helsinkiin sujui vaivattomasti ja nopeasti, samoin jatkolento perille, jossa olimme 11.30 paikallista aikaa. Nopeasti sujui myös taival Csazar-hotelliin, joka oli majapaikkanamme matkan ajan. Hotellimme oli entinen benediktiiniluostari, joka oli kunnostettu viihtyisäksi majoituskokonaisuudeksi uima-altaineen ym. palveluineen.

Jo samana päivänä kokoonnuimme harjoituksiin Budapestin konservatorion tiloihin. Vähän häkeltyneenä ja epävarmoinakin suuresta kuorolaisten määrästä olimme ensin äänenavauksessa ja siirryimme sitten konserttisaliin. Meitä laulajia oli yhteensä n. 200 ja orkesterissa oli n. 90 soittajaa. Harjoitusta johti kuoromme johtaja, kapellimestari István Záborszky, jonka kaikki paikalliset jo tunsivatkin. Istvánin veli toimii nykyisin konservatorion johtajana. Saimme myös tavata heidän isänsä, kunnioitetun ja arvostetun musiikkipersoonan, Josef Záborszkyn, joka on edelleenkin merkittävä vaikuttaja Budapestin musiikkielämässä.

Harjoitukset toistuivat seuraavana päivänä, mutta nyt Budapestin Kulttuuripalatsissa Tonavan varrella, komeassa konserttisalissa, johon mahtuu n. 1500 kuulijaa. Useaan kertaan kävimme läpi konserttiin kuuluvat teokset.

Ja sitten koitti varsinainen konserttipäivä. Sali oli täynnä ja jännitys näkyi useimpien esiintyjien kasvoilta. Tuli kauan odotettu hetki. Kapellimestarin tahtipuikon liikkeestä Zoltan Kodalyn Psalmus Hungariuksen uljaat sävelet täyttävät konserttisalin. Pitkä ja vaikea teos eteni hyvin ja loppuun päästyämme tunsimme, että olimme onnistuneet. Tämän varmisti myös konserttiyleisön raikuvat suosionosoitukset.

Seuraavana ohjelmassa oli Tsaikovskin Viulukonsertto no. 1. Katariina Záborszky oli tullut Saksasta konsertin solistiksi. Mestarin ottein hän soitti vaikean, lähes virtuositeettia vaativan konserton, minkä myös yleisö palkitsi.

Konsertin lopuksi esitimme Tsaikovskin Overturen, jossa mm. upeaa ristin ylentämisen juhlan troparia sävellyksen teemana sykähdyttävästi käytettiin yhdessä Marseljeesi- aiheen kanssa. Orkesterin patarummun soittajat saivat myös ”irrotella” kerrankin soittimineen oikein kunnolla.

Seuraava sunnuntaipäivä olikin sitten vapaata. Kiertelimme kaunista kaupunkia eri puolilla. Kauniissa Budapestissa riittäisi kohteita pitemmäksikin ajaksi. Entisen keisarillisen kaupungin upeat rakennukset ja hienot puistot, Tonavan sillat ja mahtavat kirkot ja museot tulivat monille tutuiksi. Miljoonakaupungin ihmiset olivat ystävällisiä ja kiireettömän tuntuisia toisin kuin muissa suurkaupungeissa. Uskon, että moni matkalaisistamme ”menetti sydämensä” Budapestille.

Vielä odotti toinen esiintyminen. Maanantai-iltana siirryimme Moskovan patriarkaatin alaiseen ortodoksiseen kirkkoon, jossa lauloimme konsertin, joka sisälsi perinteistä kirkkomusiikkia. Konserttiamme kunnioitti läsnäolollaan Suomen Unkarin-suurlähettiläs Vilén mukanaan lähetystön väkeä. Samoin Suomi–Unkari-seuran edustajia oli paikalla. Tervehdyksiä vaihdettaessa kuoromme sai suurlähettilään kutsun tulla laulamaan kuoromme 50-vuotisjuhlakonsertti Budapestissa 2009, jolloin on myös Suomi–Unkari-seuran juhlavuosi. Konsertin jälkeen siirryimme ravintola Margitkert Étterem´iin, jossa nautimme juhla-aterian aidon unkarilaisen orkesterin soittaessa sykähdyttävästi taiturimaisia esityksiään.

Seuraavana päivänä luovutimme hotellihuoneet aamupäivällä. Päivä kului kierrellessä kaupungilla tuliaisia ostellessa. Illalla suuntasimme kohti Helsinkiä, josta jatkoimme bussilla kotiin. Perillä olimme jonkin verran väsyneinä vasta seuraavana aamuna.

Matka jää muistoihin elähdyttävänä, antoisana ja ikimuistoisena kokemuksena. Suurin kiitos kuuluu Istvánille, joka mahdollisti esiintymisemme konsertissa, johon muuten emme olisi voineet osallistua laulajina. Kiitos matkasta kuuluu myös kuoromme niille henkilöille, jotka osallistuivat matkan monenlaisiin järjestelyihin.

Takaisin